Taudin selätys

Olen takaisin elävien kirjoissa. Onneksi silloin harvoin kun sairastan tai voin pahoin, sitä kestää vain vähän aikaa.

Paremmasta olosta innostuneena raahasin ruhoni lenkkipolulle testaamaan 6 min + 90 sek -intervallia, ja sehän meni ihan nappiin! Pohdin siinä juoksun lomassa, että jotenkin mun pitäis oppia hallitsemaan hengästymistä. Huomaan etten välillä hengitä ollenkaan, välillä puuskutan kuin höyryjuna ja välillä taas hengitys kulkee helposti. Ja tämä kaikki saattaa siis tapahtua viiden minuutin sisällä. Näitä tekniikoita pohtiessani ei auta kuin haaveilla jostain ammattitreenaajasta, joka potkisi minut lenkille ja kertoisi miten mikäkin juttu pitää tehdä, hah.

Ja nyt kun kunto on ollut parempi, sain syötyäkin jotain:

aamiainen: kaksi täysjyväleipäviipaletta, kaksi siivua Oltermannia
lounas: viisi pinaattilettua, reilu setti salaattia (vihreää salaattia, vesimelonia, raejuustoa), hieman perunamuusia, lasi rasvatonta piimää
päivällinen/illallinen: jauhelihakastiketta ja täysjyväspagettia

Melko hiilarivoittoista, mutta toisaalta ehkä ne oli juuri ne hiilarit jotka potkivat minua tuolla lenkkipolulla hyvään suoritukseen! No, huomenna pyrin protskupitoisempaan syömiseen.

Huomenna bodypumpiin! APUA!

Minun lajini

Olen aina kokeillut innokkaasti erilaisia urheilulajeja. Eniten olen harrastanut sulkapalloa, ratsastusta ja nuorempana ringetteä. Tähän asti olen kuitenkin aina törmännyt samaan seinään: kroppa ei jaksa. Olen päästänyt itseni niin rapakuntoiseksi, etten yksinkertaisesti ole pystynyt nauttimaan liikkumisesta. Tai näin ainakin uskottelin itselleni, kunnes viime syksynä totesin, etten koskaan pääsekään siihen pisteeseen, jossa liikkumisesta tulee nautinnollista, jos en ensin niin sanotusti niele sitä paskaa ja treenaa itseäni parempaan kuntoon.

Mietin itselleni oikeinta lajia, ja mielessäni oli muutama kriteeri: sen tulisi olla halpaa, helppoa ja vaikutuksen pitää näkyä nopeasti. Tykkään ulkoilusta, ja koirani kanssa kävellessäni olen aina ihaillut niitä ihmisiä, jotka juoksevat lenkkipolulla freesinä, saaden sen juoksemisen näyttämään niin helpolta, ettei heille tekisi tiukkaakaan juosta kuuhun ja takaisin. Tai jotain. Siitä se ajatus sitten lähti. Päätin kokeilla juoksemista.

Ensimmäisellä kerralla juoksin muistaakseni Adidaksen Superstarit jalassani. Ensimmäinen virhe. Astuin kotiovelta ulos ja lähdin juoksemaan. Toinen virhe. Päätin heti ottaa kaikki mehut irti, ja juosta niin kauan kuin jaksaisin. Virhe, virhe, virhe. Ensimmäinen lenkkini oli suuri virhe, lukuunottamatta sitä faktaa, että minä tosiasiassa kävin lenkillä. Ainoa tapa aloittaa liikkuminen, on lähteminen sille ensimmäiselle lenkille. Se, kuinka ja missä varusteissa sille lenkille lähtee, on jo eri asia. 

Ekasta lenkistäni viisastuneena, marssin ostamaan juoksukengät ja sen jälkeen olin koukussa. Latasin puhelimeeni Endomondo-ohjelman, jossa on valmiina muutamia intervalliohjelmia ja sen lisäksi siihen voi itse tehdä niitä ohjelmia. Aloitin käytännössä nollasta, joten minun piti aluksi tehdä tarpeeksi helppo ohjelma. Onnistuminen on paras palkinto, se kun se ärsyttävän akan ääni sieltä ohjelmasta sanoo you have reached your goal. Ai että mikä voittajafiilis. Tähän asti ohjelmani on näyttänyt tältä:

5 min kävelyä - 1 min juoksua, 2 min kävelyä x 7 - 5 min kävelyä

5 min kävelyä - 2 min juoksua, 2 min kävelyä x 5 - 5 min kävelyä

5 min kävelyä - 5 min juoksua, 2 min kävelyä x 3 - 5 min kävelyä

Kaikkia ylläolevia olen tehnyt niin kauan, kunnes se on tuntunut hyvältä. Juoksen 3 - 4 kertaa viikossa ja keskimäärin jokaista ohjelmaa olen juossut kahdesta kolmeen viikkoa. Tällä hetkellä olen jumissa noissa vitosissa, koska ne ei vieläkään tunnu kovinkaan sujuvilta.

Motivaatioporkkanana ilmoittauduin ystäväni kanssa Naisten kymppiin, tavoitteena kyetä hölkkäämään se mieluiten kokonaan. Kelit eivät ainakaan Etelä-Suomessa tällä hetkellä suosi juoksua (luistelu sujuisi helpommin) mutta onhan tässä kokonainen kevät aikaa treenata.

Enpä olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta juoksemisesta on tullut se mun juttu!