Päivitystä

Nyt on ollut kyllä melkoinen blogihiljaisuus käynnissä. Koulun suhteen on ollut ihan järjetön kiire ja töitäkin on riittänyt.

Viime viikonloppuna vaaka näytti ensimmäistä kertaa plussatulosta. Hitto mikä - suomeksi sanottuna - vitutus siitä irtosi. Tyly Tammikuu sujui ihan hyvin, mutta kun siitä päästiin, minulta lähti homma taas ihan liikaa käsistä. Ja samalla liikkuminen on pari viime viikkoa ollut huomattavasti vähäisempää, kun kouluhommat on painaneet päälle.

Olen kuitenkin ottanut tässä parin päivän aikana melkoista niskaotetta itsestäni, ja varasin ensi viikolle vaikka minkälaista liikuntaa, joten toivottavasti tämä tästä. Enhän mä toki tähän leikkiin ryhtynyt kuvitellen painoni putoavan tasaisen kauniisti kunnes painan ihannepainon verran. Aina tulee takapakkeja, se kuuluu kaikkeen elämässä. Jotenkin mua vaan pisti ärsyttämään se, että tämä johtuu ihan tasan minusta itsestäni ja siitä, että olen syönyt väärin. Lisäksi olisin sallinut ekan takapakin koittavan vasta joskus muutaman kuukauden kuluttua.

No mutta näillä mennään, ei auta. Tänään: 170cm ja 109kg. Buu.

Aamun ajatuksia

Hitto, miten huonosti nukuttu yö.. 

Jännä miten paljon mielialan vaihtelut vaikuttavat yleiseen hyvinvointiin. Huomaan kuitenkin ilokseni, että siinä missä olen aiemmin ollut varsinainen tunnesyöppö, ja syönyt jos sun vaikka mitä etenkin ahdistukseen ja negatiiviseen fiilikseen, olen nyt onnistunut korvaamaan syöpöttelyn liikkumisella. Mahtavaa!

Maanantaina olin elämäni ensimmäistä kertaa hierojalla. Hitto että tuntui.. Olin jotenkin odottanut jonkinlaista ihmeparantumista, joten kun hieroja neuvoi minua käymään 5-6 viikon ajan kerran viikossa, olin jotenkin vähän pettynyt. Hah. Diagnoosi kuitenkin oli melko tyrmäävä: yläkroppani on todella jumissa, etenkin vasemmalta puolelta. Olen aina pitänyt itseäni hyväryhtisenä, eikä siitä ole koskaan mitään huomautettu. Hierojani kuitenkin sanoi, että työnnän olkapäitänä liikaa eteenpäin, mikä vaikuttaa niskan ja hartiaseudun jumiutumiseen. Plaah. 

Kamalinta kuitenkin oli, että jouduin jättämään maanantain bodypumpin väliin hieronnan takia! Hahha. Korvasin sen sitten keskivartalotreenillä, ja olen vihdoin löytänyt keskivartaloni lihakset! Jippii! Eli kaikenlainen punnertaminen ja nauraminen sattuu. Hah. Jostain syystä en usko treenin olleen tehokas, tai vähintäänkin tein sen väärin, jos jonnekin ei jälkeen päin satu. Heh. Eli keskivartalotreeni oli tehokas ja kauan kadoksissa olleet keskivartaloni lihakset ovat löytyneet! Oi onnea.

Tänään vääntäydyn pumppiin, olin kuinka väsynyt hyvänsä.

Neljättä viedään

Taas alkaa olla viikko rusettia vaille paketoitu. Neljäs viikko tätä vuotta. Minun elämäni on tämän viikon ollut melkoista selviytymistaistelua.. Neljännesvuosisadan tätä tellusta talloneena on sanottava, että parisuhteet ovat perseestä. Kyllähän ne antaa paljon, mutta sitten kun tulee se hetki jolloin ne ottaa, ne imevät kaikki mehut ihan viimeiseen pisaraan asti.

Ainoa minut tällä viikolla järjissäni pitänyt juttu on ollut liikkuminen. Siksi vapaapäivät ovat jääneet minimiin, joka päivä on ollut tarve liikkua.

Hartiat on ollut todella pahasti jumissa - niin pahasti, että maanantain pumpissa meinasi taju lähteä, vaikka tein olkapäitä kahden kilon käsipainoilla. Rohdoksena olen ottanut hartian seudun lihasten kanssa melko iisisti, ja varasin maanantaiksi elämäni ensimmäisen hieronnan. Odotan innolla.

Tämän viikon liikkumiset:

ma: bodypump

ti: -

ke: nykytanssitunti

to: juoksu, 10 min + 10 min + 5 min

pe: bodypump

la: juoksu, 10 min + 10 min + 2 min niin kovaa kuin kropasta lähti

su: aikuisbalettitunti

Ylämäkiä, alamäkiä

Liikkumisestani on pikkuhiljaa tulossa rutiininomaista: maanantaisin ja perjantaisin bodypump, keskiviikkoisin tai torstaisin sh'bam tai jokin muu aerobinen tunti, sunnuntaisin keskivartalotreeni ja venyttely. Juoksu kulkee matkassa noin kahdesti - kolmesti viikossa.

Tällä hetkellä haasteellista on syöminen: en ole kirjannut syömisiäni enää kiloklubiin, ja huomaan sen vaikuttavan negatiivisesti. Syön mitä sattuu miten sattuu. Paino on kuitenkin pudonnut, kiitos runsaan liikkumiseni, mutta harmittaa se, että tulokset voisivat olla huomattavasti parempiakin, jos vain saisin syömiseni kuriin. Tyly tammikuu toki pitää yhä, mutta eipä siihen herkkuja tarvita, että syömisen saa hoidettua huonosti.

Vapaapäivä

Enpä olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta minun on todella vaikeaa pitää vapaapäiviä - siis sellaisia, etten harrasta mitään liikuntaa. Tiedän kuitenkin vapaapäivien olevan kehittymisen kannalta vähintään yhtä tärkeitä kuin varsinaisen liikunnan, joten tänään pakotin itseni lepäämään. Olisin halunnut käydä juoksulenkillä, mutta koska tämä taitaa olla ainoa päivä tällä viikolla, jolloin liikkumattomuus onnistuu, siirrän juoksut toiseen päivään.

Eilen olin toisella bodypump-tunnilla ja tunnin jälkeinen euforinen fiilis pitää minua edelleen otteessaan. Treenikaverini naureskeli eilen, ettei voi uskoa minun olevan se sama ihminen, joka pelkäsi bodypumpia kuollakseen! Hah. 

Olen aina pitänyt bodypumpia sellaisena tappolajina, jota harrastavat vain hulluimmat megaliikkujat, ja nyt olen itse siihen aivan koukussa. Kuinka väärässä voikaan ihminen olla! Mutta tässä sen taas näkee, ennakkoasenteista kannattaa aina koittaa päästä irti ja kaikkea kannattaa kokeilla.

Olen tässä yrittänyt koko illan siivota asuntoani, mutta kämppä näyttää koko ajan vain sekaisemmalta. Joten nyt kunnon niskaote ja siivoamaan!