Hups heijaa!

Kuukausi toisensa perään on kulunut syvässä blogihiljaisuudessa. Tässä välissä olen paitsi laiskotellut liikuntaurakan ja elämäni kuntoon saamisen kanssa, kirjoittanut yhden kandidaatin tutkielman ja suorittanut kolme muuta kurssia yliopistossa. Eli liikkuminen on väistynyt suorittamisen edestä ja sekös kismittää, niin välttämätöntä kuin se olikin.

Kävin äsken pitkästä aikaa lenkillä, löysin huippuhyvän juoksuohjelman, jota aion noudattaa tulevat viikot. Hyppäsin tällä viikolla kyytiin viikosta kuusi eteenpäin, koska pohjan juoksulle keräsin jo viime syksyn / tämän talven aikana. Ettäkös oli ihana juosta kuivilla kaduilla! Kevät = ♥ ! ! !

Motivaatio hukassa! LÖYDETTY!

Nyt sais kyllä joku motivaatiokärpänen lennellä taas tähän suuntaan. Jotenkin päivä päivältä tuntuu, että huvittaa vähemmän ja vähemmän.

// edit 45 minuuttia myöhemmin: Heti kirjoitettuani nuo yllä olevat lauseet pohdin, miksi hitossa istun tässä ruikuttamassa motivaationpuutetta enkä ennemmin kaiva sitä itsestäni esiin! Vedin siis lenkkikamat päälle ja lähdin juoksemaan. Viimeisestä juoksulenkistäni on aikaa pari viikkoa, ja heti kun endomondon täti huusi korvaani "10 minutes, medium intensity" tuntui kuin koko kroppani olisi lähtenyt lentoon. En lopeta juoksemista enää koskaan. Rakastan sitä. ♥

Päivitystä

Nyt on ollut kyllä melkoinen blogihiljaisuus käynnissä. Koulun suhteen on ollut ihan järjetön kiire ja töitäkin on riittänyt.

Viime viikonloppuna vaaka näytti ensimmäistä kertaa plussatulosta. Hitto mikä - suomeksi sanottuna - vitutus siitä irtosi. Tyly Tammikuu sujui ihan hyvin, mutta kun siitä päästiin, minulta lähti homma taas ihan liikaa käsistä. Ja samalla liikkuminen on pari viime viikkoa ollut huomattavasti vähäisempää, kun kouluhommat on painaneet päälle.

Olen kuitenkin ottanut tässä parin päivän aikana melkoista niskaotetta itsestäni, ja varasin ensi viikolle vaikka minkälaista liikuntaa, joten toivottavasti tämä tästä. Enhän mä toki tähän leikkiin ryhtynyt kuvitellen painoni putoavan tasaisen kauniisti kunnes painan ihannepainon verran. Aina tulee takapakkeja, se kuuluu kaikkeen elämässä. Jotenkin mua vaan pisti ärsyttämään se, että tämä johtuu ihan tasan minusta itsestäni ja siitä, että olen syönyt väärin. Lisäksi olisin sallinut ekan takapakin koittavan vasta joskus muutaman kuukauden kuluttua.

No mutta näillä mennään, ei auta. Tänään: 170cm ja 109kg. Buu.

Aamun ajatuksia

Hitto, miten huonosti nukuttu yö.. 

Jännä miten paljon mielialan vaihtelut vaikuttavat yleiseen hyvinvointiin. Huomaan kuitenkin ilokseni, että siinä missä olen aiemmin ollut varsinainen tunnesyöppö, ja syönyt jos sun vaikka mitä etenkin ahdistukseen ja negatiiviseen fiilikseen, olen nyt onnistunut korvaamaan syöpöttelyn liikkumisella. Mahtavaa!

Maanantaina olin elämäni ensimmäistä kertaa hierojalla. Hitto että tuntui.. Olin jotenkin odottanut jonkinlaista ihmeparantumista, joten kun hieroja neuvoi minua käymään 5-6 viikon ajan kerran viikossa, olin jotenkin vähän pettynyt. Hah. Diagnoosi kuitenkin oli melko tyrmäävä: yläkroppani on todella jumissa, etenkin vasemmalta puolelta. Olen aina pitänyt itseäni hyväryhtisenä, eikä siitä ole koskaan mitään huomautettu. Hierojani kuitenkin sanoi, että työnnän olkapäitänä liikaa eteenpäin, mikä vaikuttaa niskan ja hartiaseudun jumiutumiseen. Plaah. 

Kamalinta kuitenkin oli, että jouduin jättämään maanantain bodypumpin väliin hieronnan takia! Hahha. Korvasin sen sitten keskivartalotreenillä, ja olen vihdoin löytänyt keskivartaloni lihakset! Jippii! Eli kaikenlainen punnertaminen ja nauraminen sattuu. Hah. Jostain syystä en usko treenin olleen tehokas, tai vähintäänkin tein sen väärin, jos jonnekin ei jälkeen päin satu. Heh. Eli keskivartalotreeni oli tehokas ja kauan kadoksissa olleet keskivartaloni lihakset ovat löytyneet! Oi onnea.

Tänään vääntäydyn pumppiin, olin kuinka väsynyt hyvänsä.

Mitat

On unohtunut merkitä noita mittoja. Painonpudotus on ollut todella hidasta ja tuskaisaa, en tiedä mitä teen väärin kun kilot eivät putoa. Turhauttaa.
Paino tänään: 107,6.

Neljättä viedään

Taas alkaa olla viikko rusettia vaille paketoitu. Neljäs viikko tätä vuotta. Minun elämäni on tämän viikon ollut melkoista selviytymistaistelua.. Neljännesvuosisadan tätä tellusta talloneena on sanottava, että parisuhteet ovat perseestä. Kyllähän ne antaa paljon, mutta sitten kun tulee se hetki jolloin ne ottaa, ne imevät kaikki mehut ihan viimeiseen pisaraan asti.

Ainoa minut tällä viikolla järjissäni pitänyt juttu on ollut liikkuminen. Siksi vapaapäivät ovat jääneet minimiin, joka päivä on ollut tarve liikkua.

Hartiat on ollut todella pahasti jumissa - niin pahasti, että maanantain pumpissa meinasi taju lähteä, vaikka tein olkapäitä kahden kilon käsipainoilla. Rohdoksena olen ottanut hartian seudun lihasten kanssa melko iisisti, ja varasin maanantaiksi elämäni ensimmäisen hieronnan. Odotan innolla.

Tämän viikon liikkumiset:

ma: bodypump

ti: -

ke: nykytanssitunti

to: juoksu, 10 min + 10 min + 5 min

pe: bodypump

la: juoksu, 10 min + 10 min + 2 min niin kovaa kuin kropasta lähti

su: aikuisbalettitunti

Kolmas viikko listattuna

Lyhyesti ja ytimekkäästi:

ma: bodypump

ti: -

ke: sulkkis

to: juoksu: 3,7 km ja 30 min

pe: bodypump

la: -

su: juoksu: 4 km ja 32 min

Huomenna alkavasta viikosta tulee mielenkiintoinen. Pumpit on tietysti omilla paikoillaan, mutta sen lisäksi on muun muassa aikuisbalettia ja nykytanssia. Huhhuh!

Ylämäkiä, alamäkiä

Liikkumisestani on pikkuhiljaa tulossa rutiininomaista: maanantaisin ja perjantaisin bodypump, keskiviikkoisin tai torstaisin sh'bam tai jokin muu aerobinen tunti, sunnuntaisin keskivartalotreeni ja venyttely. Juoksu kulkee matkassa noin kahdesti - kolmesti viikossa.

Tällä hetkellä haasteellista on syöminen: en ole kirjannut syömisiäni enää kiloklubiin, ja huomaan sen vaikuttavan negatiivisesti. Syön mitä sattuu miten sattuu. Paino on kuitenkin pudonnut, kiitos runsaan liikkumiseni, mutta harmittaa se, että tulokset voisivat olla huomattavasti parempiakin, jos vain saisin syömiseni kuriin. Tyly tammikuu toki pitää yhä, mutta eipä siihen herkkuja tarvita, että syömisen saa hoidettua huonosti.

Vapaapäivä

Enpä olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta minun on todella vaikeaa pitää vapaapäiviä - siis sellaisia, etten harrasta mitään liikuntaa. Tiedän kuitenkin vapaapäivien olevan kehittymisen kannalta vähintään yhtä tärkeitä kuin varsinaisen liikunnan, joten tänään pakotin itseni lepäämään. Olisin halunnut käydä juoksulenkillä, mutta koska tämä taitaa olla ainoa päivä tällä viikolla, jolloin liikkumattomuus onnistuu, siirrän juoksut toiseen päivään.

Eilen olin toisella bodypump-tunnilla ja tunnin jälkeinen euforinen fiilis pitää minua edelleen otteessaan. Treenikaverini naureskeli eilen, ettei voi uskoa minun olevan se sama ihminen, joka pelkäsi bodypumpia kuollakseen! Hah. 

Olen aina pitänyt bodypumpia sellaisena tappolajina, jota harrastavat vain hulluimmat megaliikkujat, ja nyt olen itse siihen aivan koukussa. Kuinka väärässä voikaan ihminen olla! Mutta tässä sen taas näkee, ennakkoasenteista kannattaa aina koittaa päästä irti ja kaikkea kannattaa kokeilla.

Olen tässä yrittänyt koko illan siivota asuntoani, mutta kämppä näyttää koko ajan vain sekaisemmalta. Joten nyt kunnon niskaote ja siivoamaan!

Toka viikko pulkassa

Jepskukkuu, taas on sunnuntai! Ja HUHHUH minkälainen sunnuntai minulla olikaan!! Ensin aamusta suunnistin sisäjuoksuradalle juoksemaan kutoset, siitä sitten salille ja keskivartalotreenin kautta venyttelytunnille. Venyttelyn jälkeen rentouttavaa saunomista puolisen tuntia ja ai että oli kuulkaa melko euforinen olo.

Nyt on reidet saatu taas kuosiin megavenytysten avulla - ja huomenna on seuraava bodypump! Hah. Kinttuparkani..

Tokan viikon liikkuminen näytti tältä:

ma: -

ti: -

ke: juoksu, kutoset

to: bodypump

pe: reipas kävely, 35 min

la: les mills sh'bam

su: juoksu, kutoset; keskivartalotreeni 30 min; venyttely 30 min

- - - - - - -

13.1.2013

170 cm

110,0 kg

Les Mills sh'bam

Tämä viikko on ollut ensikertoja täynnä. Tänään vuorossa oli Les Mills sh'bam -tunti. Sh'bam on hieman zumban tyyppinen, nopeatempoinen tunti, jossa erilaiset tanssimuuvssit yhdistetään hittipiiseihin. Kuvaus kuulosti niin hyvältä, että odotin hauskaa ja tehokasta tuntia - jonka myös sain.

Ensimmäisen vartin aikana alkoi hiki valua ohimoja pitkin, ja sama jatkui koko lopputunnin. Oli aivan älyttömän hauskaa, aion ehdottomasti lisätä sh'bamin viikottaiseen liikuntakalenteriini. 

Pieni pätkä 10-ohjelmasta, jota tänään tunnilla vedettiin.

Luulen että reipas kardiotunti teki terää myös kipeille kintuilleni, ne eivät vieläkään ole oikein palautuneet siitä pumppitunnista. Plaah. Mutta huomenna on vielä venyttelytunti ja maanantaina aion raahata ruhoni seuraavalle pumppitunnille. Saa nähdä miten kyykyt onnistuvat, hah!

Dagen efter

Ja ei, en viittaa otsikolla alkoholista johtuvaan krapulaan, vaan bodypumpista palautumiseen. Ai että, kinttuni ovat ihan hellänä! Istumiseni vaikuttaa lähinnä sellaiselta hallitsemattomalta romahtamiselta, rappusten alasmenosta puhumattakaan.

Tänään olen palautunut pumpista lähinnä venyttelemällä, sekä pitkällä ja rauhallisella kävelylenkillä. Huomenna on vuorossa sh'bam - katsotaan saavatko listahitit ja kuumat liikkeet minunkin sisäisen tähteni esiin! Hah.

Bodypump

AAAAAH MIKÄ FIILIS !! Olen jotenkin aina pitänyt bodypumpia just sellasena tappojuttuna johon minusta ei ikinä olisi, ja nyt tulin juuri bodypump-tunnilta ja olen ihan liekeissä! Pysyin kaikessa mukana ja sain kaikki liikkeet tehtyä, eli ylimääräisiä omia taukoja ei tarvinnut pitää. Tunnin vetäjä oli just niin täydellisen tsemppaava ja motivoiva, että tunti sujui ihan siivillä! 

Aloitin ottamalla yhden ja kahden kilon käsipainot, 4 x 1 kg ja 2 x 2,5 kg kiekot. Taisin ottaa painot vähän alakanttiin, mutta toisaalta mieluummin näin kuin heti liian isoilla painoilla. Ens kerralla sitten vähän enemmän!

Ihan hullua. En voi olla hehkuttamatta. Varasin jo heti seuraavan pumpin, taidan olla koukussa. ☺ ☺ ☺

Taudin selätys

Olen takaisin elävien kirjoissa. Onneksi silloin harvoin kun sairastan tai voin pahoin, sitä kestää vain vähän aikaa.

Paremmasta olosta innostuneena raahasin ruhoni lenkkipolulle testaamaan 6 min + 90 sek -intervallia, ja sehän meni ihan nappiin! Pohdin siinä juoksun lomassa, että jotenkin mun pitäis oppia hallitsemaan hengästymistä. Huomaan etten välillä hengitä ollenkaan, välillä puuskutan kuin höyryjuna ja välillä taas hengitys kulkee helposti. Ja tämä kaikki saattaa siis tapahtua viiden minuutin sisällä. Näitä tekniikoita pohtiessani ei auta kuin haaveilla jostain ammattitreenaajasta, joka potkisi minut lenkille ja kertoisi miten mikäkin juttu pitää tehdä, hah.

Ja nyt kun kunto on ollut parempi, sain syötyäkin jotain:

aamiainen: kaksi täysjyväleipäviipaletta, kaksi siivua Oltermannia
lounas: viisi pinaattilettua, reilu setti salaattia (vihreää salaattia, vesimelonia, raejuustoa), hieman perunamuusia, lasi rasvatonta piimää
päivällinen/illallinen: jauhelihakastiketta ja täysjyväspagettia

Melko hiilarivoittoista, mutta toisaalta ehkä ne oli juuri ne hiilarit jotka potkivat minua tuolla lenkkipolulla hyvään suoritukseen! No, huomenna pyrin protskupitoisempaan syömiseen.

Huomenna bodypumpiin! APUA!

Tööt

Hieno ajatus ruokapäiväkirjasta haukkasi suomeksi sanottuna paskaa. Olen kärsinyt flunssasta ja järkyttävistä naisten vaivoista kaksi päivää, joten ruoka ei ole oikein maistunut. Torstaiksi on kuitenkin se pumppi varattuna, joten ainoastaan siihen saakka sallin kroppani levätä. Elättelen kuitenkin toivoa, että huomenna olisi jo kuntoa ja jaksamista juoksemiselle. Olen juossut ärsyttävän vähän tämän vuoden puolella, mur. Tätä menoa konttaan Naisten kympin.. 

Näissä ärtyneissä tunnelmissa jatkan nyt iltaani vihreän teen ja television parissa.

Ensimmäinen viikko

Vuoden ensimmäinen viikko alkaa olla pulkassa, ja tältähän se liikkumisen kannalta näytti:

ma: -

ti: stepperi 40 min

ke: juoksu (5+2 ohjelmalla)

to: vesijuoksu 45 min

pe: sulkapallo 1 h

la: stepperi 40 min + jalkavenyttelyt

su: reipas kävely, n. 50 min

Ensi viikon tavoitteena on aloittaa kauan kammoamani bodypump ja kiinnittää tarkempaa huomiota ruokavalioon. Joten ensi viikolla luvassa kuolema kuntosalilla jotain uutta ja ruokapäiväkirjaa, jei!

- - - - - - -
6.1.2013
170 cm
110,7 kg

Soittolista

Yksi ehdottomista varusteista lenkillä on musiikki. Oikea musa voi tsempata mahtisuorituksiin, kun taas hiljaisuus tai väärä biisi voivat viedä viimeisenkin toivon onnistuneesta suorituksesta. Juoksen intervallityyppisesti, iPhoneen lataamaani Endomondo-ohjelmaa käyttäen. Siellä se neiti huutelee korvaani mitä pitää milloinkin tehdä, joten voin rauhassa keskittyä hengissä pysymiseen juoksemiseen ilman kellon vilkuilua. Minun lenkkilistani on viime viikkoina näyttänyt aika pitkälti tältä:

Yritän löytää hyviä reipastempoisia biisejä, joissa mielellään on vielä jotenkin inspiroivat sanatkin. Katy Perryn Part of Me on super, hah. Muutaman kerran olen kuitenkin huomannut turhautuvani, kun en ole löytänyt lenkkilistalle sopivaa musiikkia, joten jos joku vain lukee tämän ja haluaa jakaa oman soittolistansa tai parhaat treenausbiisinsä, olisin oikein kiitollinen!

Tyly Tammikuu 2013 ®

Olin viime syksynä syyskuusta joulukuuhun ehkä kahta päivää lukuunottamatta karkkilakossa. Neljän kuukauden karkkilakko on tällaiselle herkkuperseelle todella hyvä suoritus. Karkkilakkoon ryhtyessäni päätin, että lakko kestää siihen asti, kunnes joululomani alkaa. Loman lähestyessä alkoi pienet paineet kasvaa, kun mietin miten hankala olisi taas päästä ruotuun kerran höllättyäni. Joululomalla herkuttelin vanhaan tapaan: suklaata kului rasia jos toinenkin. Ja tästä kärsin nyt.

Tokihan tälle Kuntoilun Vuodelle 2013 oli pakko nostaa panoksia karkkilakonkin suhteen. Umpihullu ideani on olla karkkilakossa koko vuosi. Sallin itseni kuitenkin olla tarpeeksi realisti ajatellakseni, ettei se tule onnistumaan, mutta repäisevän alun tarjoaa isäni ja minun kehittämä haaste: Tyly Tammikuu. Tyly Tammikuu ei ole pelkästään tipaton, vaan se on myös herkuton ja täynnä liikkumista. Kaikin puolin tylyä siis, mässyttely ei ole sallittua kokonaiseen kuukauteen.

Tämä on nyt kolmas päivä ilman sokeria, ja mieleni tekisi huutaa. Olen kuin joku pahinkin narkkis: en voi ajatella mitään muuta kuin karkkia ja herkkuja. Tiedän kuitenkin viime syksyn kokemuksesta, että ensimmäinen viikko (korkeintaan kaksi) on ne vaikeimmat, ja sitten helpottaa. Ei se silti kamalasti auta, kun sokerihimoni on niin kova, että voisin kuristaa jonkun. Olen siis tällä hetkellä todella huonoa seuraa, hah. 

Onneksi olen oppinut kanavoimaan ärsytykseni oikein: siinä missä ennen vedin jokaiseen tunnekuohuun herkkuja, vedän nykyään lenkkareita jalkaan ja lähden juoksemaan. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin juosta lenkkipolulla raivon vallassa karkkihimoa vastaan! 

Pahin viholliseni siellä lenkkipolulla olen minä itse. Olen vihainen itselleni, koska haluan luisua samaan vanhaan herkutteluun, joten juoksen muistaakseni, miten paljon enemmän joudun tekemään töitä jokaisen herkuttelun jälkeen. 

Olen myös kokenut suureksi avuksi Kiloklubin ruokaseurannan, johon kirjasin syksyllä mahdollisimman rehellisesti kaiken mitä päivän aikana söin. Jossain kohtaa huomasin jätskitiskillä tötteröä valitessani pohtivani, kuinka hemmetin paljon minun pitää juosta sulattaakseni tämän-ja-tämän tötterön kalorit. Melko tehokasta, voin kertoa. Jäi meinaan jätskit lähes joka kerta ostamatta.

En mitenkään väitä, että tämä minun nollatoleranssini herkuttelun suhteen olisi kaikille oikea tapa toimia. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, että tiedän tarvitsevani totaalikieltäytymisen, pystyäkseni hallitsemaan itseni sitten, kun herkuttelu (tai jokin muu selkärankaa vaativa asia jota vastaan kamppailen) on taas "sallittua". 

Joten täällä purraan hammasta yhteen ja pidetään pää kylmänä: minä vs. Tyly Tammikuu 1 - 0.

Minun lajini

Olen aina kokeillut innokkaasti erilaisia urheilulajeja. Eniten olen harrastanut sulkapalloa, ratsastusta ja nuorempana ringetteä. Tähän asti olen kuitenkin aina törmännyt samaan seinään: kroppa ei jaksa. Olen päästänyt itseni niin rapakuntoiseksi, etten yksinkertaisesti ole pystynyt nauttimaan liikkumisesta. Tai näin ainakin uskottelin itselleni, kunnes viime syksynä totesin, etten koskaan pääsekään siihen pisteeseen, jossa liikkumisesta tulee nautinnollista, jos en ensin niin sanotusti niele sitä paskaa ja treenaa itseäni parempaan kuntoon.

Mietin itselleni oikeinta lajia, ja mielessäni oli muutama kriteeri: sen tulisi olla halpaa, helppoa ja vaikutuksen pitää näkyä nopeasti. Tykkään ulkoilusta, ja koirani kanssa kävellessäni olen aina ihaillut niitä ihmisiä, jotka juoksevat lenkkipolulla freesinä, saaden sen juoksemisen näyttämään niin helpolta, ettei heille tekisi tiukkaakaan juosta kuuhun ja takaisin. Tai jotain. Siitä se ajatus sitten lähti. Päätin kokeilla juoksemista.

Ensimmäisellä kerralla juoksin muistaakseni Adidaksen Superstarit jalassani. Ensimmäinen virhe. Astuin kotiovelta ulos ja lähdin juoksemaan. Toinen virhe. Päätin heti ottaa kaikki mehut irti, ja juosta niin kauan kuin jaksaisin. Virhe, virhe, virhe. Ensimmäinen lenkkini oli suuri virhe, lukuunottamatta sitä faktaa, että minä tosiasiassa kävin lenkillä. Ainoa tapa aloittaa liikkuminen, on lähteminen sille ensimmäiselle lenkille. Se, kuinka ja missä varusteissa sille lenkille lähtee, on jo eri asia. 

Ekasta lenkistäni viisastuneena, marssin ostamaan juoksukengät ja sen jälkeen olin koukussa. Latasin puhelimeeni Endomondo-ohjelman, jossa on valmiina muutamia intervalliohjelmia ja sen lisäksi siihen voi itse tehdä niitä ohjelmia. Aloitin käytännössä nollasta, joten minun piti aluksi tehdä tarpeeksi helppo ohjelma. Onnistuminen on paras palkinto, se kun se ärsyttävän akan ääni sieltä ohjelmasta sanoo you have reached your goal. Ai että mikä voittajafiilis. Tähän asti ohjelmani on näyttänyt tältä:

5 min kävelyä - 1 min juoksua, 2 min kävelyä x 7 - 5 min kävelyä

5 min kävelyä - 2 min juoksua, 2 min kävelyä x 5 - 5 min kävelyä

5 min kävelyä - 5 min juoksua, 2 min kävelyä x 3 - 5 min kävelyä

Kaikkia ylläolevia olen tehnyt niin kauan, kunnes se on tuntunut hyvältä. Juoksen 3 - 4 kertaa viikossa ja keskimäärin jokaista ohjelmaa olen juossut kahdesta kolmeen viikkoa. Tällä hetkellä olen jumissa noissa vitosissa, koska ne ei vieläkään tunnu kovinkaan sujuvilta.

Motivaatioporkkanana ilmoittauduin ystäväni kanssa Naisten kymppiin, tavoitteena kyetä hölkkäämään se mieluiten kokonaan. Kelit eivät ainakaan Etelä-Suomessa tällä hetkellä suosi juoksua (luistelu sujuisi helpommin) mutta onhan tässä kokonainen kevät aikaa treenata.

Enpä olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta juoksemisesta on tullut se mun juttu!

Elämäni kuntoon

Olen aina ollut lihava, lapsesta saakka. Olen taistellut kilojen kanssa, kärsinyt koulukiusaamisesta, laihduttanut ja laihduttanut ja laihduttanut aina onnistumatta. Olen kuitenkin aina ollut kohtalaisen aktiivinen, harrastanut kaikenlaista, mutten ole löytänyt sitä itselleni parasta lajia.

Syksyllä 2012 minuun kuitenkin iski vakava liikuntavimma; halusin kokeilla kaikkea! Kokeilinkin useita lajeja ja harmistuin aina samasta asiasta: mieleni tahtoo liikkua, mutta kroppa ei jaksa.

Suunnilleen lokakuun tienoolla, ystäväni vertaistuen innostamana sen päätin: minä haluan mahan pois, jotta monipuolinen liikkuminen onnistuu paremmin.

Ihme ja kumma, tämä vimma kesti minulla koko syksyn. Kävin ystäväni kanssa uimassa, tein pitkiä kävelylenkkejä koirani kanssa ja lopulta löysin lajin, joka tuntui hyvältä ja teki minusta melkoisen endorfiininarkkarin: juokseminen.

Onnistuin syksyn aikana karistamaan melko joukon kiloja, ja joulun ajaksi hölläsin, mielessä koko ajan tuleva vuosi 2013, jonka teemaksi pikkuhiljaa muovautui elämäni kuntoon. En tarkoita tällä ainoastaan fyysistä kuntoa, vaan haluan pyrkiä kokonaisvaltaiseen elämäntaparemonttiin, koska surkeat tapani ovat ne, jotka minut sysäävät lihomisen ja sohvalla löhöämisen tielle vuosi toisensa perään.

Syksyn useamman kuukauden karkkilakko, jääkaapin täysivaltainen sisällönmuutos ja se tunne, joka rankan liikkumisen jälkeen valtaa kropan ja mielen ovat valaneet minuun uskoa ja nyt tiedän: tällä kertaa minä onnistun.

Ensimmäisen kerran 25-vuotisen taipaleeni aikana aion käyttää kokonaisen vuoden siihen, että saan elämäni kuntoon. 12 kuukautta, 52 viikkoa ja 365 päivää aion tehdä töitä itseni eteen, niska limassa, verta hikeä ja kyyneleitä vuodattaen. Projektista tulee varmasti rankka, varaudun takapakkeihin ja lipsahtamisiin, mutta tavoitteeni kirkkaana mielessäni minä aion onnistua.

Tämä on elämäntaparemonttini oheistuote, päiväkirja, johon aion purkaa ajatuksiani ja tuntemuksiani matkani varrella.

Uudet haasteet, uudet tavoitteet, uudet onnistumiset. Vuosi 2013 on minun vuoteni.

- - - - - - -

1.1.2013
170 cm
112,9 kg